Vastaus on selkeä: kyllä, viulunvingutukseen voi kuolla. Ei tosin hetkittäiseen ketutukseen vaan pitkäkestoiseen sellaiseen. Hyvinvointimme, toimintakykymme, sosiaalisuutemme, aivotoiminta ja kehomme palautumiskyky ovat riippuvaisia tunteidemme laadusta, kestosta ja voimakkuudesta.

Onneksi kaava tämän suhdeluvun muuttamiseen on helppo. Vähennetään kielteisten tunnekokemustemme määrää, kestoa ja voimakkuutta. Ja lisätään vastaavasti myönteisiä tunnekokemuksia elämässämme. Helpommin sanottu kun tehty. Suurin osa meistä toimii automaattiohjauksella eikä kiinnitä huomiota omaan ajatteluun, tunteisiin eikä edes käyttäytymiseen.

Oman toimintatavan muuttaminen ei ole helppoa. Vanhat tavat ovat tiukassa ja aivoihimme on rakentunut helposti kielteisiä tunteita sytyttäviä hermoverkostoja. Niitä voi kuitenkin uudelleenohjelmoida. Tarvitaan vain päättäväisyyttä ja toistoja. Lisäksi on hyvä olla joku tukihenkilö, joka auttaa pysymään oikealla polulla. Kaikki alkaa havahtumisesta: kukaan muu kuin sinä itse ei voi päättää että muutat elämäntapojasi.

Jotta kielteisiä tunteita ja mielialoja voi muuttaa, pitää niistä ensin tulla tietoiseksi. Helpoin tapa harjoitella omien tunteiden havainnointia on pitää tunnepäiväkirjaa. Pidä päivän mittaan säännöllisiä taukoja, jolloin pikakelaat päivää hiukan taaksepäin: millaisia fiiliksiä sinulla on tähän asti ollut, mihin tilanteisiin, asioihin tai ihmisiin ne ovat yhteydessä. Mieti myös, mitä haluaisit tuntea enemmän ja millä keinoilla tämä olisi mahdollista.

Valinta on sinun: viulunvingutukseen kuoleminen toki voi joskus jopa tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta usko pois, elämä ilman tapissa olevaa v-käyrää voi olla elämisen arvoista. Kannattaa ainakin kokeilla, jos ei muuten niin jo vaihtelun vuoksi!

Mikael Saarinen, FT, psykologi, psykoterapeutti